Nyt se on tehty, elämäni ensimmäinen triathlonin puolimatka, Suomen historian ensimmäisessä Ironman-sarjan triathlonissa. Matka harjoitteluineen itse kisaan ja matka kisan aikana oli hieno.
Loppuaikani 1,9 km uinnin, 90 km pyörän ja 21,1 km juoksun jälkeen oli 5:10:32. Aikaan olen kohtuullisen tyytyväinen varsinkin, kun olin ensimmäistä kertaa tällä matkalla ja kokemus puuttui. Lähdin kisaan tavoittelemaan selkeästi alle 5 h 30 min aikaa ja hiukan salaa haaveilin jopa 5 tunnin alituksesta. Näin sen realistisena jos aivan kaikki menee nappiin. Toisaalta Lahden reitti, varsinkin pyöräilyn osalta, ei ole se nopein mahdollinen ja moni kokenut kisailija sanoikin, että Joroisissa tässä kuussa tullaan taas tekemään kovempia aikoja. Myös viileähkö keli, pienine sadekuuroineen ja tuulineen vaikutti siihen, että harva kokeneempikaan ylsi ennätyksiinsä. Onneksi toki pahin myrsky jäi lauantailta pois, joka oli odotettavissa vielä alkuviikon säätiedotuksien perusteella.
Lähdin uintiin yhdessä pikkuveljeni Teron kanssa. Rolling start tapahtui kuuden hengen ryhmissä viiden sekunnin välein, jotta vältytään pahemmilta onnettomuuksilta 1800 osallistujan hypätessä samaan aikaan veteen. Veljeni on lähtökohtaisesti minua hiukan kovempi uimari, joten ajattelin ottavani siitä peesiä alkuun.
Nyt kävi kuitenkin klassisesti, kun hyppäsimme veteen, niin veljelläni valahti lasit leualle ja hän joutui pysähtymään korjaamaan lasejaan. Ajauduin edelle enkä nähnyt tämän jälkeen veljeäni uinnissa. Uintiaikani 37:40 oli aavistuksen hitaampi mitä ajattelin uivani.
Olen harjoitellut paljon Kuusijärvellä, jossa ei juuri aallokkoa ole ja nyt Vesijärvessä sitä hiukan oli, joskaan ei niin paljon kuin pelättiin. Toisaalta myös suunnistaminen tuntui olevan vaikeaa.
Tyydyin enemmän seuraamaan muita kuin katsomaan poijuja, joita oli hankala nähdä. Moni päivittelikin maalissa uinnin hitauttaan.
Selvästi kokeneempi triathlon-kävijä Alexander Stubb oli minun tavoin hieman pettynyt omaan 37 alkavaan uintiaikaansa ja toki kokonaisaikakin jäi omista ennätyksistä haastavalla reitillä. Iloisena voitiin olla silti kisan jälkeen upeasta kokemuksesta.
Vaihto uinnin jälkeen sujui mielestäni kohtuullisesti, joskin jouduin hetken korjaamaan vieressä ollutta pyörääni, joka meinasi pudota telineeltä. Siinä meni viisi sekuntia, eikä tämä ihan niin tarkkaa touhua osaltani sentään ole.
Pyöräilyn alkuun lähdin heti tiukasti, etten jää ruuhkaan vaan pääsen hyvin polkemaan ns. omaa ajoa. Ajoin vajaan kolme minuuttia minua kovemmin uineen veljeni kiinni noin 14 km kohdalla. Moikat ehdittiin sanoa, mutta sitten jatkoinkin jo omaa vauhtiani. Aikani pyöräilyssö oli 2:37:18 ja keskinopeus noin 34,5 km/h. Arvioin etukäteen keskarin olevan 34-35 km/h joten siinä mielessä se osui aika nappiin.
Jaksoin aika hyvin tasaisesti polkea, kunnes tuli viimeinen paha mäki Messilässä. Yritin nousta putkelle, mutta etureidet olivat eri mieltä ja krampit meinasi iskeä. Pelästyin kisani olevan siinä, mutta järki onneksi pelasti. Pudotin tehoja hiukan ja ajoin mäen sekä lopun noin 10 km satulasta. Tiesin, että vain näin on mahdollista juosta hyvin. En usko, että lopun pyöräilyyn hukkasin kuin korkeintaan pari minuuttia ja sen ehkä sai juoksussa takaisin.
Juoksuun oli valmentajani Antti Hagqvist laittanut etukäteen ohjeeksi juosta ensimmäiset kilometrit 5:45 vauhtia ja hiljalleen kiristää siitä. Katsoin kelloa kun tulin vaihtoon ja mietin mielessäni, että olisi pieni mahdollisuus alle 5 h aikaan. Ahneus iski. Lähdin kokeilemaan jos osuisi ns. pöljä-päivä. Ensimmäiset noin 3 kilometriä juoksin suunnilleen 4:40 vauhtia. Eihän siinä ollut mitään järkeä ja totesin, että olisi voinut kuunnella koutsia ehkä kuitenkin. Pudotin vauhdin heti päälle 5 minuutin kilometreihin. Juoksu kuitenkin kulki lopulta ihan kohtuullisesti loppuun asti vain vähän hidastuen, joten pahimmat pelkoni krampeista pyöräilyn lopussa ei onneksi toteutunut. Loppuaika juoksuosuudella oli 1.48.25.
En usko että olisin lauantaina onnistunut 5 h alituksessa millään, vaikka olisi mitä vauhdinjakoja tehnyt. Jokusen minuutin olisin voinut saada pois kokemuksen tuomalla edulla, mutta ei sentään yli kymmentä minuuttia. Kokemustahan toki tulee vain tekemällä. Kaikkinensa voi olla tyytyväinen ensimmäiseen puolimatkaani ja vaikka kävely sattui vielä maanantaina, niin onnellinen olen tässä kohtaa. Toivottavasti pääsen ensi vuonna uudestaan Lahteen!
Lahti oli erittäin hieno kisakaupunki ja ansaitsee paikkansa varmasti tulevinakin vuosina. Järjestelyt historiallisessa kilpailussa toimivat hienosti ja sääkin oli lopulta ihan jees. Kiitos kaikille jotka järjestitte, kilpailitte tai kannustitte! Suurta urheilujuhlan tuntua oli havaittavissa monin paikoin
PS. Viime viikonloppu oli hieno IBD Cyclingin osalta, sillä sunnuntaina saimme juhlia seuramme ensimmäistä suomenmestaruutta maantiepyöräilyn SM-kisoissa. Itsekin IBD:tä sairastava Anders Bäckman ajoi miesten maantieajon voittoon. Sunnuntain tapaan tulen olemaan heinäkuussa muuallakin seuran huoltajana kuten tulevana perjantaina Tikkurilassa kortteliajon SM-kisoissa.
Oma ”kisakausi” taas on nyt ohi ja harjoitteluani muokataan hiukan kohti alkavaa lätkäkautta. Aivan suunnitelmien mukaisesti. Kohta sekin kausi alkaa taas, joskaan en vielä tiedä missä.