KHL-kauden viimeisen pelin jälkeen palasimme Habarovskiin, mutta heti seuraavana päivänä matkasimme jo kohti Komsomolskia. Kauden jälkeen harjoitusten lisäksi ohjelmassamme oli parin viikon aikana yhteensä kolme näytöspeliä pienemmissä kaupungeissa juna- ja bussimatkojen päässä.
Ensimmäisenä matkasimme yöjunalla Komsomolskiin. Se oli yhteensä noin 9 tunnin matka tiheiden pysähdyksien kanssa, vaikka kilometrejä tuli alle 500. Kovassa jet lagissa nukkuminen junassa oli vähän sitä sun tätä, vaikka makuuvaunut löytyikin. Neuvostohenkisyyttä ja jotain nostalgiaakin matkassa oli, kun juna ei ole ihan viime vuoden mallia, joskin ihan toimiva. Komsomolskin vierailu itsessään oli vain yhden päivän mittainen. Joukkueemme venäläiset vierailivat pääsponsorimme Sukhoin luona, joka on jättimäinen lentokone- ja hävittäjäfirma. Meitä ulkomaalaisia ei Sukhoin vierailulle päästetty muun muassa armeijan kaluston takia. Vierailun sijasta me ulkomaalaiset kävimme vetämässä paikallisille junioreille harjoitukset. Lapset ja heidän vanhempansa olivat aivan haltioissaan kun Amurin pelaajat saapuivat. Se oli vuoden kohokohta.
Komsomolskin iltapelissä pelattiin harrastelijajoukkueen aikuisia vastaan ja osin sekajoukkueilla voimasuhteiden tasoittamista varten. Vanhassa hallissa oli mukavasti yleisöä, arviolta noin tuhannen ihmisen verran. Ottelun jälkeen kaukalo oli täynnä faneja ottamassa kuvia ja pyytämässä nimmareita. Amur on Komsomolskissakin todella kova juttu.
Yöjunailujen jälkeen oli pari päivää vapaata, jotka lähinnä lepäilin reissujen jäljiltä. Aikaeron tasaus oli jälleen todella vaikeata. Pikkuhiljaa alkaa ajatus kääntymään kotia kohti. Alan suunnittelemaan pakkaamista, kaikenlaista tavaraa yms. taas kertynyt kauden aikana.
Toisen näytösottelumme pelasimme parin tunnin bussimatkan päässä Viazemskiyssa. Saavuimme kaupunkiin ja suuntasimme ensimmäisenä paikalliseen kouluun, jossa oli lapsia, joilla oli jokin terveydellinen tai perhetaustainen vaikeus elämässään. Lapset näyttävät ulospäin hyvin voivilta, mutta jokaisella oli jokin vaikeampi tarina takanaan. Meidän vierailua on odotettu. Meidät toivotetaan lauluesityksillä tervetulleiksi, jonka jälkeen otettiin kuvia ja jaeltiin nimmareita. Meille tarjoiltiin myös paikallinen venäläinen koululounas. Kaikille näytti maistuvan.
Koululta suuntasimme hyvin erikoiseen tilaisuuteen. Kaupungin johtoa ja ihmisiä oli kerääntynyt isoon huoneeseen ja meille oli laitettu eteen leveät pöydät nimilappuineen, mikrofoneineen ja vesipulloineen. Hetken luulin, että FC Barcelonan jalkapallojoukkueen kausi oli alkamassa.
Ihmiset saivat kysellä vapaasti meiltä mitä vain. Sain yhden kysymyksen liittyen kieliasiaan eli kuinka kommunikointi onnistuu. Siihen oli helppo vastata, koska vieressäni oli tulkki silläkin hetkellä. Erikoisin kysymys tuli kenties Ushenin kaksosille, joilta kysyttiin, että onko heillä sama tyttöystävä, kun eihän heitä erota toisistaan. Opin kauden aikana erottamaan heidät, joskin siihen meni aikaa.
Viazemskiyn näytösottelu pelattiin ulkona talviklassikko hengessä paikallisten harrastelijoiden ja junioreiden kanssa. Ulkona oli vähän turhan lämmin esimerkiksi toisen maalin takaa puuttui jää, mutta peli saatiin kuitenkin pelattua.
Välipäivinä ennen viimeistä peliämme harjoiteltiin, mutta vapaa-aikaa jäi kuitenkin reilusti. Käytin sen vielä autokuskimme Denisin kanssa Habarovskin historiaan tutustuen. Kävin katsomassa mm. patsaita ja nähtävyyksiä, joita kaikkia en kauden aikana ehtinyt nähdä. Denisistä on tullut enemmän kuin kuski. Hänestä on tullut ystävä, jolle voi omat murheensa ja huolensa uskoa. Harvemmin tapaa niin mukavaa ihmistä. Jään kaipaamaan Habarovskista erityisesti Denisiä.
Kauden viimeinen näytöspeli oli alta tunnin bussimatkan päässä Pereyaslavkassa. Tällä kertaa ohjelmassa oli ainoastaan peli, joka pelattiin taas ulkona. Tällä kertaa niin hyisessä ilmassa, että kypärän alle oli laitettava pipo. Vetelin puolet pelistä rightin mailalla monien muiden tavoin, niin saatiin tasaisempaa peliä aikaiseksi. Pelin jälkeen oli sama härdelli kuin kahdessa edellisessäkin, kaikki halusi kuvan ja nimmarin. Tiikeriä se ei toki haittaa sillä Amurin alueen yhteisöllisyys on tärkeätä myös Habarovskin ulkopuolella.
Kämpille päästyäni alkoi laukkujen änkeminen vielä täyteen. Kohta kotiin. Kohta.
