Kirjoitan blogia yhteistyössä Veikkauksen kanssa. Omalla sivullani julkaisen jo Veikkauksen sivuilta poistuneet kirjoitukseni. Uusimman blogini löydät aina osoitteesta http://bit.ly/RamunMatkassa.
Takana on lyhyt kahden pelin vierasreissu, jossa hävisimme molemmat ottelut. Ensin Kazanissa Ak Barsille 2–1 ja sitten Togliattissa Ladalle 5–1. Saatiin reissun jälkeen ensimmäinen vapaapäivä sitten elokuun alun, joten pää pääsee edes hiukan tuulettumaan jäähalleista, joka on tässä kohtaa enemmän kuin tervetullutta.
KHL:ssä on tapa, että ennen ottelua soitetaan aina jäällä olevien joukkueiden kansallishymnit. Kazanissa ja Niznekamskissa soitettiin Tatarstanin oma hymni. Kazan on siis Venäjän federaatioon kuuluvan Tatarstanin tasavallan pääkaupunki ja kuuluu Venäjän suurkaupunkeihin yli miljoonalla asukkaallaan. Meillä Habarovskissa on ollut toisinaan soittokunta jäällä, mutta yleensä vedetään ihan perinteinen versio nauhalta. Hallien katoista tai korkealla seinustalla löytyy aina jokaisen KHL-maan lippu.
Kazanin pelissä olimme loppuun asti pelissä hyvin mukana, vaikkakin lopulta voidaan todeta, että Kazan ansaitsi voittonsa. Ladaa vastaan oltiin koko pelin ajan jäljessä, lukuunottamatta toisen erän alkua, jossa meillä oli mahdollisuus nousta takaisin peliin 3–1 kavennuksen jälkeen, kun saimme hetkellisesti otetta pelistä.
Kavennusta edelsi tapahtuma, jota en ollut urallani aiemmin nähnyt:
Lada teki maalin siirtyen ottelussa 4–0 johtoon ja valmennuksemme päätti vaihtaa Metsolan pois maalista, joka on tyypillistä, jos numerot hiukan repsahtavat. Tälläkään kertaa ei ollut kyse maalivahdin huonoudesta, vaan koko joukkueen huonosta pelaamisesta. Maalin jälkeen kaikkien yllätykseksi kuitenkin erotuomari kävi tarkistamassa videolta tilanteen ja maali hylättiin. En vieläkään tiedä minkä takia hylkäys tuli, mutta Metsolaa ei enää laitettu takaisin maaliin vaikka maalia ei ollutkaan syntynyt, joten numeroista 3–0 jatkettiin tuoreella maalivahdilla.
Emme ole vielä voittaneet yhtään ottelua vieraissa varsinaisella peliajalla tällä kaudella, joten voidaan puhua, että se on selvästi ollut meidän heikkous. Matkustaminen vaikuttaa siihen varmasti jonkin verran, mutta toisaalta kotipeleissä meillä on etu, koska muut tulevat yleensä pidemmän matkan takaa pelaamaan meitä vastaan. Kotona, alkua lukuun ottamatta, olemmekin pelanneet hyvin. Nyt täytyy alkaa saamaan voittoja kuitenkin myös vieraissa, jos haluamme pitää kiinni unelmastamme eli pudotuspelipaikasta.
Syksy alkaa kääntyä jo kohti talvea ja ensimmäiset lumihiutaleetkin näin jo välilaskupaikassamme Kemerovossa, joka on lähellä Novosibirskiä. Vielä on viisi ottelua (kolme kotona ja kaksi vieraissa) jäljellä ennen Karjala-turnaustaukoa, jonka jälkeen ensimmäinen ottelumme onkin 8.11 Jokereita vastaan Helsingissä, Hartwall Areenassa, eli samassa hallissa, jossa pelataan myös Karjala-turnaus edellisenä viikonloppuna.
Jokerit-otteluun toivotankin tervetulleeksi kaikki suomalaiset Amur-kannattajamme! Tutuilta onkin tullut jo paljon viestejä, että siellä nähdään. Tulee hieno peli, kun pääsee pelaamaan KHL:ää Suomessa. Ei toki Stadissa mutta Hesassa kuitenkin.
Joskus kun yksin kämpillä istun ja tälläkin hetkellä haistelen Kiinasta tulevia maanviljelijöiden ruohikon polton savuja, niin mietin mihin sitä on oikein lähdettykään seikkailemaan. Silti päivääkään en vaihtaisi pois. Näitä elämänkokemuksia on vaikea saada mistään muusta hommasta ja se miten tämä avartaa omaa näkemystä maailmasta on jotain mikä kulkee loppu elämän mukana. Kuljen ilolla kohti huomista ja odotan seuraavaa uutta kokemusta, joka tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Lentokilometrejä on muuten kertynyt heinäkuun alusta noin 64 000.